500 vuotta talonpoikaissodista: kansannoususta maatalouden kapitalistiseen aikaan!

500 vuotta talonpoikaissodista: kansannoususta maatalouden kapitalistiseen aikaan!

Vuonna 2025 yhteiskunnalla on pitkä historia talonpoikaiskapinoista, jotka ovat olleet ratkaisevassa roolissa viimeisen 600 vuoden poliittisessa maisemassa. Georg Seesslenin Freitag-artikkeli tarkastelee maanviljelijöiden ja eri poliittisten liikkeiden monimutkaista suhdetta ja korostaa termin "viljelijä" sujuvuutta. Alun perin määritelty henkilöksi, joka asuu alueella ja kasvattaa ruokaa, 1700-luvulla talonpojan rooli rinnastettiin yhä enemmän termiin "viljelijä". Tämä kehitys osoittaa, että maanviljelijät eivät ole homogeeninen luokka; he vaihtelevat köyhistä rikkaisiin, voimakkaista voimattomiin.

Talonpoikien rooli on historiallisesti usein ollut feodaalisten ja kapitalististen voimien välisten valtataistelujen kohteena. Poliittisia liikkeitä, jotka yrittivät hallita talonpoikaissotia, olivat marxilaiset, natsit ja erilaiset konservatiiviset ja liberaalit liikkeet. Maanviljelijät ovat yleensä sidottu maahansa ja taistelevat taloudellisen olemassaolon ja vapauden puolesta. Maaseutuyhteiskunnalle on kuitenkin ominaista epävakaus, joka usein johtaa paineeseen muuttaa kaupunkeihin tai siirtokuntiin.

Kapinoiden ja tyytymättömyyden syyt

Viljelijät joutuivat luopumaan suuresta osasta sadosta ja tuloistaan ​​ja suorittamaan manuaalisia palveluita. Näitä taloudellisia rajoituksia vahvisti maaorjuus ja siihen liittyvät säänneltyjen kotitalouksien oikeudet. Esimerkki tästä on ”kuolemanvero”, joka edellytti, että kuolleen maanviljelijän perhe jättää parhaat vaatteet ja parhaan karjan vuokranantajalle. Monet maanviljelijät elivät tilanteessa, jossa heillä oli tuskin omia oikeuksia ja heidän oli toteltava maanomistajaa. Päätökset, kuten asuinpaikan vaihtaminen tai avioliitto, vaativat vuokranantajan luvan, mikä johti turhautumiseen.

2015 oli vuosi, jolloin Martti Luther julkaisi tunnetun teoksensa "Kristillisen miehen Freyheithistä". Monet maanviljelijät tulkitsivat Lutherin lausunnot tukena heidän vaatimuksilleen maaorjuuden lopettamisesta, mutta tämä oli väärinkäsitys. Luther itse ei nähnyt maallisia vaatimuksia raamatullisina ja puolusti kuuliaisuutta herroille. Sitä vastoin uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli piti Raamattua kristillisen elämän perustana ja väitti, että ihmiset voisivat syrjäyttää viranomaiset, jos he rikkoivat raamatun sääntöjä.

Yhtenäisyys ja eripuraisuus kapinallisten kesken

Maanviljelijöiden tyytymättömyys johti liikkeen muodostumiseen vuonna 1525, joka kokoontui Memmingenissä maaliskuussa muotoilemaan "kaksitoista artiklaa". Näihin artikkeleihin, joissa tehtiin yhteenveto maanviljelijöiden vaatimuksista, vaikutti merkittävästi Christoph Schappeler, Zwinglin oppilas. Keskeinen vaatimus oli orjuuden poistaminen, jota pidettiin orjuutena. Muita vaatimuksia olivat oikeus valita vapaasti pappi, paremmat elinolosuhteet ja siirtyminen pois liiallisesta pakkotyöstä.

Herrasmiesten reaktiot näihin vaatimuksiin leimasivat enimmäkseen ymmärtämättömyyttä ja ironiaa. He osoittivat vain vähän halukkuutta yhdistyä, mikä johti sisäisten konfliktien syntymiseen kapinallisten keskuudessa. Lopulta vuonna 1524 alkanut Saksan talonpoikaissota päättyi traagisesti, koska kapinalliset päätyivät taistelemaan toisiaan vastaan ​​eivätkä kyenneet osoittamaan yhtenäistä strategiaa.

Vuosisatojen aikana maanviljelijöiden rooli on muuttunut perusteellisesti. Militantti ja poliittinen uudistuminen johti liikkeiden syntymiseen, jotka sisälsivät sekä korjaavia että taantumuksellisia elementtejä. Nämä suuntaukset johtivat lopulta kansallissosialismin ytimeen. Myöhemmin tehdyt sodanjälkeiset modernisoinnit vaikuttivat myös talonpoikaisväestön rappeutumiseen ja pysyvästi muuttaviin maaseutuyhteisöihin. Nähtäväksi jää, että tyytymättömyys poliittisiin päätöksiin ja taistelu teollista tuhoa vastaan ​​ovat jatkuvia kumppaneita maanviljelijöiden historiassa.

Viimeaikaisten talonpoikaiskapinojen johtohahmot tulevat usein maanomistajilta tai maatalouskapitalisteilta, mikä paljastaa myös yhteyksiä äärioikeistolaisiin. Seesslenin artikkeli tiivistää, että on historiallisesti haastavaa tunnistaa jatkuva vapauden ja vastarinnan liike talonpoikaiskapinoissa, mikä korostaa talonpoikaisliikkeen monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta. Maanviljelijöiden kohtaamat haasteet ovat edelleen ajankohtaisia, ja heidän taistelunsa taloudellisen vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta on jatkuva aihe.

Lisätietoja talonpoikaissotien historiasta saa artikkeleista perjantai ja Planeetan tuntemus.