Laskuvarjohypyt Cairnsissa: hyppääminen 16 000 jalan korkeudesta

Laskuvarjohypyt Cairnsissa: hyppääminen 16 000 jalan korkeudesta

Kuukauden Australian jälkeen laskuvarjohypyt Cairnsissa tuntuivat sopivalta tavalta lopettaa eeppinen matka

Kaaduin tyynyyn sellaisen hajamielisen ilmeen kanssa, joka kohtasi 200 kanavaa eikä kunnollista TV-ohjelmaa niiden välissä. Huokaisin, sitten haukottelin ja kumartuin.

Seitsemän päivän sukelluksen jälkeen Great Barrier Reefissä ja kaiken sen mukanaan tuoman ihmeen ja adrenaliinin jälkeen tuntui helpolta päättää kuukauden mittainen matkamme Australian halki kahden päivän hotellissa Cairnsissa. Toki kadun varrella oli loistava pannukakkutalo ja kyllä, nurkan takana olevassa Aanganissa oli erinomaista intialaista ruokaa, mutta telttailun, patikoinnin, purjehduksen ja sukelluksen jälkeen tämän mantereen kokoisen maan halki emme olleet tyytyväisiä hiljaisiin jäähyväisiin.

Muuten, meillä oli vielä muutama mailia jäljellä Greyhound 10 000 KM -passillamme, jonka ostimme kuljetusta ja retkeilyä varten (joka on nyt korvattu Whimitin passilla). Olimme käyttäneet suurimman osan kiintiöstämme matkalla Adelaidesta Alice Springsiin ja sitten Airlie Beachistä Cairnsiin, samoin kuin Naapurit-kiertueelle Melbournessa ja kahden yön telttailemiseen Ulurussa. Yllättäen meillä oli vielä tarpeeksi maileja jäljellä laskuvarjohypyyn Cairnsissa, joten varasimme innokkaasti lennon Skydive Australian kanssa.

alt="Vaunumme odottaa laskuvarjohyppyä kivikasoihin">Atlas ja saappaatVaunumme odottaa

Peter ja minä olemme molemmat olleet laskuvarjohyppääjiä aiemmin, ja tämä oli tilaisuus nauttia kokemuksesta ensikäden tietäen, mitä odottaa. Niinpä nousimme ylös ennen auringonnousua ja niputimme alakertaan kello 5 noutoa varten.

Minibussin sisällä oli kuuden matkustajan ryhmä, jotka kaikki olivat raittiita ja raittiita, eivätkä ehkä vielä tienneet, mikä heitä odotti. Aamunkoitteessa ulkona huomasimme raskaiden pilvien peiton, jotka näyttivät vapisevan ja vapisevan repaleisella taivaalla. Jos satoi, laskuvarjohyppy peruttiin; 16 000 jalan korkeudessa sadepisarat asettuvat riviin kuin neulat, koska ne putoavat paljon nopeammin kuin vesi.

Peukut pystyssä hyvän sään puolesta saavuimme Skydive Centeriin ja saimme valmiiksi tarvittavat paperityöt ja jonkinlaiseksi harmitukseksi punnituksen (reilu laskelma kuukauden rikkoutuneiden Avon aamiaisten jälkeen). Laitoimme päälle löysät housut ja tiukat olkaimet ja katsoimme sitten opetusvideon.

alt="Valmis hyppäämään laskuvarjolla kivikasoihin">Atlas ja saappaatValmiina lentämään

Ulkona sää huononi ja odotimme kärsivällisesti, kun ohjaajamme tutkivat asiaa. Noin tunnin kuluttua saimme vihreän valon ja pakkasimme pakettiautoon pelon ja innostuksen sekoituksen kanssa.

Ohjaajat olivat tyypillisesti hengästyneitä: kaikki olivat innostuneita ja hehkuvia, kun kävelimme lentokentälle. Adrenaliinihulluissa on se, että he eivät koskaan kyllästy adrenaliiniin. Mellakassa meidät jotenkin voideltiin "kuolemanpartioksi".

Valitettavasti kohtaloa ei koettaisi, sillä heti kun saavuimme lentokentälle, sääikkuna pamahti kiinni. Tyhjentyneenä odotimme lentokentällä puoli tuntia ennen kuin suuntasimme takaisin hallintokeskukseen.

alt="Tumma taivas laskuvarjohypyn aikana kivikasoihin">Atlas ja saappaatSynkkä taivas

Kaksi ryhmästämme lähti, koska heillä oli lento tuona iltapäivänä. Meitä muita pyydettiin odottamaan vielä hetki. Ehkä viimeinen päivämme Australiassa olisi kuitenkin märkä. Odotimme vielä tunnin, kunnes Peterin kahvin tarve ylitti hänen nopeuden tarpeensa. Vakuutimme ohjaajillemme, että haluamme silti hypätä ja palaamme heti kahvin jälkeen.

Kuten sod-laki vaatii, juuri kun saavuimme kahvilaan, kouluttaja soitti ja käski tuoda sen takaisin. Toinen ikkuna oli avautunut. Tällä kertaa pakkasimme bussiin häipyvän toivon tunteella; taivas ulkona näytti pahemmalta kuin ennen.

Meidän ei tarvinnut pelätä, sillä heti kun saavuimme, meitä käskettiin laittaa varusteet takaisin päälle ja suunnata lentokoneeseen. Adrenaliini alkoi pumpata taas. Kun nousimme koneeseen, huomasin, että Peter oli rauhallinen ja rento, täysin toisin kuin ensimmäinen laskuvarjohypymme. Kuten hän sanoi elokuvassa City Girl, Country Boy, hädin tuskin säpsähdin ensimmäisen kerran, kun hyppäsin ulos koneesta, kun hän oli väkijoukkojen tulva.

Se ei tarkoita, etteikö hermoja olisi ollut mukana. Koneessa roikkunut asiakas pyysi lykkäystä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen laskuvarjohypyni, hän olisi ehkä antanut minulle tauon, mutta sellaisena tunsin oloni rauhalliseksi ja rentoutuneeksi.

Kun hyppäsimme ulos koneesta, sen sijaan, että olisin huutanut ja huutanut kuten ensimmäistä kertaa, katselin ympärilleni, ihaillen näkymää ja nautin lennon tunteesta.

Ajoimme tiivistyneiden pilvien läpi ja näin, että se oli totta: tällä korkeudella ja nopeudella pisarat pistävät kuin neuloja. Onneksi ei vielä satanut ja pääsimme nopeasti tuskallisen osan läpi.

Minuutin vapaapudotuksen jälkeen ohjaajani Ken varoitti minua, että hän vetää siimaa. Nousimme ylös innostavassa kiireessä ja sitten luonnottomassa rauhassa: outo farssin tunne, ikään kuin tämä olisi jotenkin epätodellista.

• alt=“Fallschirmspringen in Cairns“>
• alt=“Bereit zum Fallschirmspringen in Steinhaufen“>
• alt=“Fallschirmspringen in Cairns“>
• alt=““>
• alt=““>
• alt=““>
• alt=“Fallschirmspringen in Cairns“>
• alt=““>

Atlas ja saappaat

Ken antoi minulle ohjat ja minä ohjasin meitä hänen ohjauksessaan. Hetken kuluttua luovutin onnellisesti hallinnasta (syy, miksi vältän ajamista). Kun kutoimme ja heiluimme, olin iloinen, että olin ottanut matkapahoinvointilääkkeen. Ensimmäistä kertaa laskuvarjohypyn jälkeen tunsin oloni täysin pahoinvoitavaksi piirrettyään ympyröitä taivaalle. Tällä kertaa ei ollut muuta kuin kunnioitusta.

Pian oli aika laskeutua. Kilpailimme kohti maata ja nostin jalkani opetusvideon osoittamalla tavalla. Kun Ken osui maahan, heilutin myös jalkani alas. Heiluimme hetken, sitten rauhoittuimme, kun puhdas adrenaliini kulki suonissamme.

alt="Lennon jälkeinen juhla laskuvarjohypyn jälkeen Cairnsissa">Atlas ja saappaatLennon jälkeinen juhla laskuvarjohypyn jälkeen Cairnsissa

Huuhdimme ja huusimme – ainoa mahdollinen vastaus 16 000 metrin korkeuteen taivaalla. Peter liittyi taas minuun ja mietimme, miten tämä erosi ensimmäisestä laskuvarjohypystämme. Se oli vähemmän pelottavaa, mutta yhtä jännittävää.

Ken esitti meille kysymyksen, jonka hän kysyy kaikilta lentolehtisiltä: tekisitkö sen uudelleen? Peter ja minä pysähdyimme ja hymyilimme. Kyllä. Tottakai tekisimme sen uudestaan. Ja niin Australian odysseiamme päättyi ja mikä sopiva loppu.

Laskuvarjohypyt Cairnsissa: perusasiat

Mitä: Laskuvarjohypyt Cairnsissa, Australiassa.

Missä: Majoitimme Park Regis City Quays -hotellissa Cairnsissa, puhdas ja kätevä tukikohta kaupunkiin ja sen ulkopuolelle tutustumiseen. Huoneet ovat tilavia ja toimivia, ja niissä on jääkaappi, mikroaaltouuni ja viihtyisä parveke.

Vastaanoton vieressä on kattouima-allas ja rento oleskelutila. Park Regis City Quays tarjoaa myös valikoiman huoneistoja, mukaan lukien kahden makuuhuoneen vaihtoehto, jossa on suuri parveke, täysikokoinen jääkaappi ja mikroaaltouuni.

Milloin: Cairns on portti Suurelle valliriutalle, ja siksi paras aika vierailla on heinä-lokakuussa hyvän näkyvyyden ja vähäisen sateen ja tuulen vuoksi.

Miten: Kävimme laskuvarjohypyssä Cairnsissa Skydive Australian kanssa, ammattiasussa, joka sai meidät tuntemaan olomme 100 % turvalliseksi ja mukavaksi.

Itse Cairnsiin pääsee autolla Hertz Australiasta, bussilla Greyhound Australiasta tai lentäen Cairnsin lentokentälle. Varaa kotimaan tai kansainväliset lennot Skyscannerin avulla parhaaseen hintaan.

vanha=““>

Australia on valtava maa. Jos haluat mieluummin jättää suunnittelun, suosittelemme G Adventuresia ja sen pienryhmäretkiä Australiaan.

Lonely Planet Australia on kattava matkaopas maahan, joka on ihanteellinen niille, jotka haluavat sekä tutustua tärkeimpiin nähtävyyksiin että kulkea vähemmän matkustaville tielle.

Tehtävä: Atlas & Boots

      .