Expedition Island Pride: syvänmeren luonnonvarat vai ympäristön tuhoaminen?

Expedition Island Pride: syvänmeren luonnonvarat vai ympäristön tuhoaminen?

Meressä lepää kiehtovia aarteita: mangaani, nikkeli, koboltti ja kupari, jotka on sidottu mangaanikyhmyiksi ja odottavat löytämistään. Nämä mineraalit ovat poikkeuksellisen arvokkaita, koska niitä käytetään nykyaikaisissa teknologioissa, erityisesti sähköautojen ja tuulivoimaloiden akuissa. Mahdollisuus kerätä näitä raaka-aineita syvällä meressä herättää halukkuutta ja on nykyisen tutkimuksen kohteena.

"Island Pride" -tutkimusmatkalla tehdään parhaillaan syvällistä analyysiä raaka-aineen louhinnan mahdollisista ympäristövaikutuksista. ARTE-toimittaja Michael Stocks ja hänen kameramiehensä ovat ainoa elokuvaryhmä, joka seuraa hanketta ja dokumentoi suuren vedenalaisen harvesterin testaamista, jonka tavoitteena on tehokkaasti viljellä merenpohjaa. Huomiota kiinnitetään kuitenkin eri tutkijoiden esittämiin kiistoihin. Monet tutkijat pelkäävät, että mangaanikyhmyjen louhinta voisi vakavasti häiritä herkkää meriekologiaa, mikä johtaa kiivaisiin keskusteluihin tiedeyhteisössä ja sen ulkopuolella.

Keskustelua meren raaka-aineista

Syvänmeren kaivostoimintaan on erilaisia ​​lähestymistapoja ympäri maailmaa. Saksa, jolla on lisenssi Clarion-Clippertonin vyöhykkeellä Havaijin ja Meksikon välillä, on julistanut syvänmeren kaivostoiminnan moratorion tutkiakseen ekologisia seurauksia, mutta monet muut maat ja yritykset suhtautuvat tällaisiin rajoituksiin skeptisesti. Federal Institute for Geosciences and Natural Resources -instituutin mukaan Saksa voisi kattaa 6 % kuparin tarpeestaan, 51 % nikkelitarpeestaan ​​ja jopa 80 % kobolttitarpeestaan ​​hyödyntämällä näitä mineraalivaroja.

Kansainvälinen merenpohjaviranomainen (ISA) suunnittelee säätävänsä syvänmeren kaivostoimintaa kesällä. Tämä johtuu kasvavasta kiinnostuksesta, kun yli 20 ISA:n jäsenmaata sekä suuret yritykset, kuten BMW, Google, Samsung ja Volvo, ilmaisevat yhteisen kiinnostuksen valtamerien luonnonvarojen louhintaan. Samaan aikaan Japani on jo hankkinut lisenssit ja suunnitelmia louhia harvinaisia ​​elementtejä talousvyöhykkeellä, mikä saattaa tarkoittaa, että maa voi turvata raaka-ainetoimituksensa vuosikymmeniksi. Japani ei tue moratoriota ja pyrkii siksi hyödyntämään meren luonnonvarojaan aggressiivisesti.

Tongan tilanne

Tongan saarivaltiolla on myös kaksijakoiset näkymät syvänmeren kaivostoiminnasta. Hallitus tekee yhteistyötä yrityksen kanssa hyödyntääkseen mahdollisuuksia louhia mangaanikyhmyjä huonon budjetin kunnostamiseksi. Alueen kalastajat ovat kuitenkin huolissaan ja pelkäävät, että tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia kalakantoihin ja turistivalaiden katseluun. Kansalaisyhteiskunnan foorumi jopa vaatii syvänmeren kaivostoiminnan kieltämistä, kun taas Geologian tutkimuskeskus näkee Tongassa taloudellisia mahdollisuuksia. Tonga voisi ansaita jopa 2,50 dollaria tonnilta nostettuja mangaanikyhmyjä, ja potentiaalinen kaivostoiminta voi olla jopa kolme miljoonaa tonnia vuodessa.

Keskustelu syvänmeren kaivostoiminnasta ei vain pidä tutkijoita, hallituksia ja yrityksiä koukussa, vaan herättää myös kysymyksen teknologian kehityksen ja ympäristönsuojelun välisestä tasapainosta: Kuinka paljon olemme valmiita riskeeraamaan raaka-aineistamme ja millaisen tulevaisuuden haluamme luoda valtamerille? Vastaus tähän on vielä odottamassa, kun "Island Pride" -retkikunta pääsee luonnon pohjaan.

Lisätietoja on saatavilla osoitteessa prisma ja päivittäisiä uutisia.