Kaukana kotoa
Kaukana kotoa
No, se voittaa A12: n. Jos olisin kotona, juon aamukahvini asunnassamme viidennessä kerroksessa ja katselin ja kuuntelin liikennettä kiireisellä kadulla ja alla olevalla risteyksellä. Junat saapuvat ja ulottuvat Newbury Park -asemalle ja tuovat tuhansia työmatkalaisia työskentelemään kiireiseen ja ääneen Lontoon keskustaan. En ole kotona. Olen oikeastaan kaukana kotoa.
On kello 5.30 ja aurinko on juuri noussut. Juon tuoretta mustaa kahvia, jota kasvatetaan paikan päällä Tanna - vulkaanisella saarella Vanuatussa. Maitoa ei ole, mutta olen lisännyt paljon sokeria sen kompensoimiseksi. Huomasimme parvekkeella Surfsidessa Efatin Pangon alueella, Vanuatu. Vahva, viileä tuuli puhaltaa merestä ja tulva on siellä. Takaamme kuu on vielä korkea taivaalla, kun taas aurinko avautuu vasemmalla olevan horisontin yli ja pilvet upotettiin lempeään vaaleanpunaiseen väriin. Aallot rikkovat vain muutaman metrin alla.
"mitä voisimme haluta enemmän?" Kia kysyy. "Ehkä maitoa", sanon hymyillen.
jetlag varmisti, että nousemme aikaisin. Saavuimme kahteen eilen iltapäivällä erittäin pitkän matkan jälkeen Lontoosta Singaporen ja Australian kautta. Vietimme yhteensä noin 24 tuntia lentokoneessa ja kesti melkein 36 tuntia alusta Lontoossa laskeutumaan Port Vilaan kolmen maanosan yli. Olimme uupuneet ja tarvittiin kiireellisesti suihkun, mutta tärkein asia: tulimme turvallisesti matkatavaramme kanssa ja toisella lennolla varustetun riisin ja curryn lisäksi rikkoutumatta.
Brisbanessa aloittamisen jälkeen nukahdin ja pian sen jälkeen heräsin turkoosi riuttoja, hiekkarantoja ja vihreitä saaria. Kun tarkistin lentoreitin, oletan, että se oli New Calmedonia, mutta en ole varma. Ensimmäinen katsauksemme tavoitteemme oli aika dramaattinen, mutta se ei ollut vain sininen taivas ja unenomainen valkoinen hiekka. Oli iltapäivä, pilvinen ja satoi.
Melko pitkän linjan tullin, hymyn ja virkamiehen leiman jälkeen tartuimme odotusmatkatavaroitamme kuljetinhihnalta, vaihtoi nopeasti muutaman dollarin paikallisiin valuutoihin (VATU) ja matkustimme ulkopuolelle ottamaan taksin majoitukseen. Löysimme saaren trooppista, rehevää ja vihreää, lämpimää ja kosteaa, mutta viileällä merituuleella, joka puhaltaa meidän yli.
Kun saavuimme hotelliin, oli vähän sekaannusta: joudumme ehkä vaihtamaan huoneen kolmannelle yölle, mutta Australian omistaja Samantha kertoo meille: "Älä huoli". Luotamme siihen, että hän tekee sen oikein, joten menimme huoneeseemme. Se sijaitsee suoraan rannalla, ilmava ja viileä upealla näkymällä. Katot ovat olkilla peitetty ja sisustus on yksinkertainen - aivan oikein.
Meitä ravistettiin ehdottomasti, joten lyhyen suihkun ja lyhyen kävelymatkan jälkeen päätimme ottaa lyhyen nukkumisen ja nousta päivälliselle klo 18.00. Se ei mennyt suunnitelman mukaan. Kaksitoista tuntia myöhemmin heräämme "nopeaan nukkumaan" ja tässä olemme - niin pitkälle kuin koskaan ennen kotoa. Ensimmäinen päivä "Elämäsi matka". Siinä se. En voi täysin ymmärtää sitä. Tänä aamuna istumme parvekkeella, katsomme auringonnousua Tyynellämeren yläpuolella ja haistamme meri ilmaa. Jos tämä on merkki siitä, että asiat tulevat, niin ... no, mitä voisimme pitää enemmän?
Olemme täällä ja olemme onnellinen. Sinun asettuu jonkin aikaa asettua, mutta tiedätkö mitä? Ei huolta. Mennään ja syömään aamiaista rantatalossa.
Mission -lausunto: Atlas & Boots
.