Asiat, joita äitini sanoi: kaksikielisyyden lahja

Asiat, joita äitini sanoi: kaksikielisyyden lahja

Viime vuonna ystäväni huomasi, että vanhempani eivät olleet koskaan oppineet englantia, vaikka he muuttivat Englantiin vuonna 1969.

Hän kohotti kulmakarvojaan. "Mutta sinä puhut sen niin hyvin", hän sanoi, röyhkeä hymy vetäytyen hänen suunsa kulmiin, kun hän pilkkasi niitä, jotka olivat niin jalomielisesti osoittaneet minulle saman kohteliaisuuden aiemmin.

Hän, brittisyntyinen aasialainen kuten minä, tiesi, ettei minulla ollut mitään syytä puhua englantia hyvin. Olenhan syntynyt, kasvanut ja koulutettu Englannissa.

Ehkä minun ei pitäisi olla nihkeä kohteliaisuuden suhteen. Loppujen lopuksi englanti on toinen kieleni, vaikka kirjoitan, ajattelen ja haaveilen sillä (ja vain siinä).

Ensimmäinen kieleni eli "äidinkieleni" on bengali, ja vaikka se jätettiinkin keskusteluihin äitini kanssa, olen kiitollinen, että minulla on se. Se varmasti lainaa englannista, mutta sen ainutlaatuiset puhekielen ilmaisut ja lauseet tuovat elämääni rikkautta, joka muuten puuttuisi.

Kirjoittajana (ja myös lukijana) kirjoitan usein ylös erityisen kauniita lauseita.

[Se on] sellaista naurua, jolla ei ole keuhkoja takanaan. Se kuulostaa enemmän pudonneiden lehtien kahinalta.

Voit kuulla sen naurun, eikö?

Dementia vaeltelee mielensä käytävillä ja sammuttaa valot. Ja jäljelle jäävä pimeys on usein täynnä haamupelkoja.

rätinä. Mikä sana!

En lue bengaliksi, mutta äitini sanoo toisinaan jotain ihanan nöyryyttävää tai huvittavaa tavalla, jota ei voi kääntää englanniksi.

Amar shoril ekere kulya zargi

Kirjaimellinen käännös on "ruumiini aukeaa", paras käännös on "kehoni hajoaa saumoista", mutta kumpikaan ei kuvaa terveytensä menetystä surevan naisen järkytystä.

Äitini totesi kerran täysin erilaisella tuulella:

Tai ekshor fon gontor farborni

Tämä ihanan syövyttävä loukkaus heitettiin erityisen synkälle naapurille. Ilmaus "ikään kuin hän voisi laskea sata kiloa" ei ole läheskään yhtä syövyttävä englanniksi. Vivahde ja purenta katoavat kokonaan käännöksessä.

Yllä olevan kaltaiset tilanteet muistuttavat minua siitä, kuinka onnekas olen, että voin puhua kahta kieltä, kuinka onnekas olen, että voin päästä käsiksi toisen maan sanoihin toisella mantereella mielijohteesta ja käyttää niitä kiehtovan lauseen tai leikkaavan loukkauksen kääntämiseen.

Nämä tilaisuudet saavat minut myös valittamaan rivejä, joita en koskaan tule lukemaan. Mikä ilo onkaan olla lukea Gabriel Garcia Marquezia hänen omalla kielellään. Kokeilin sitä kerran, mutta luovutin, kun tajusin, että espanjan taitoni ei ollut läheskään tarpeeksi hyvä. Harjoittelen edelleen, mutta pelkään, etten koskaan saavuta pistettä, jossa voin nauttia kielen monimutkaisuudesta tai kääntämättömistä helmistä, jotka tuovat minulle niin paljon iloa bengalin kielellä.

alt="Mikä ilo onkaan olla lukea Gabriel Garcia Marquezia hänen omalla kielellään">Unelmien aikaMikä ilo onkaan olla lukea Gabriel Garcia Marquezia hänen omalla kielellään

Jos olisi mahdollista kehottaa yksikielisiä oppimaan toista kieltä ilman alentumista, tekisin sen. Olen hyötynyt yhdestä maailman parhaista valtion koulutuksesta, mutta uskon, että se pettää meidät kielellisesti.

Riittää, kun matkustaa Norjaan tai Sveitsiin nähdäkseen, kuinka toinen kieli voidaan oppia saumattomasti ensimmäisen kielen rinnalla. Me Isossa-Britanniassa, USA:ssa, Australiassa tai missä tahansa muussa englanninkielisessä maassa voimme hyötyä toisen kielen oppimisesta.

Kaksikielisyys ja monikielisyys avaavat työmahdollisuuksia ulkomailla, tarjoavat runsaasti kognitiivisia etuja, helpottavat matkustamista ja jopa vahvistavat taloutta. Ne parantavat käsitystä, päätöksentekoa ja voivat jopa parantaa englantia.

Lisäksi, ehkä parasta, he voivat auttaa sinua muotoilemaan herkullisia loukkauksia typerille naapureillesi – ja kukapa ei sitä haluaisi?

Tehtävä: Dreamstime

      .